Breaking Bad 3. Tuotantokausi

Metamfetamiinin kokkailulla laskujaan maksamaan ruvennut Albuquerquelainen kemianopettaja ja perheenisä Walter White (Bryan Cranston) on ehtinyt seikkailla AMC:n huippuarvostetussa sarjassa jo neljän tuotantokauden verran. Tällä kertaa tarkasteluvuorossa on 2010 vuoden keväällä esitetty kolmas tuotantokausi, joka sisältää kolmetoista viidenkymmenen minuutin jaksoa.

"I love the lab, because it's all still magic. You know... chemistry."

Sarjan perusdynamiikkaa on hieman muutettu aiemmilta kausilta, mutta draama ei silti lopu. Walter joutuu tekemään yhä entistä enemmän töitä yrittäessään pitää romahtamisen partaalla olevan avioliittonsa kasassa. Bisnekset näyttävät valoisampaa puoltaan, kun Walterin kokkailupartneri Pinkman yrittää pysyä kuivilla omien keitostensa maisteluista ja huumekunkku Gus tarjoaa rahakasta ja helpolta kuulostavaa diiliä. Mikään ei kuitenkaan ole koskaan liian simppeliä Walterille. Omien demoniensa kanssa painiskeleva DEA:lle työskentelevä lankomies Hank on tutkimuksissaan Walteria vain pari askelta jäljessä ja pari meksikolaisen kartellin pahamaineista palkkatappajaa ylittävät rajan ja suuntaavat kohti Albuquerqueta.

Bryan Cranston jatkaa edelleen vakuuttavalla linjalla pääosassa, mutta ehkä hänenkin ylitseen nousee  toista pääosaa näyttelevä selvästi liian pienelle arvostukselle jäänyt Aaron Paul, joka varsinkin tässä kolmannella tuotantokaudella on päässyt esittämään todellista osaamistaan. Sarjan visuaalinen ilme on pysynyt samana tuttuna edellisiltä kausilta. Realistisen ankeahko värimaailma ja välillä hieman ylimääräisiltä tuntuvat viipyilevät elokuvamaiset välikuvat ovat yhä Breaking Badin tavaramerkkinä.

Tarina etenee jälleen varsin vaihtelevalla nopeudella ja kun kuvauskin on hidastempoista, sarja hyvistä hetkistään huolimatta ajoittain menettää otteensa. Tunnelmaltaan onnistuneimpiin jaksoihin kuuluu kauden seitsemäs jakso One Minute, jonka viimeiset hetket on rakennettu mestarillisesti. Kauden loppupuolelle sijoitettu itsetarkoituksellisen tuntuinen pulloepisodi Fly taas muutamasta mainiosta kohtauksesta huolimatta tuntuu rikkovan tarinan rytmiä. Joskus hahmoja kehittävä jakso keskellä vauhdikasta pääjuonenkuljetusta on onnistunut veto, mutta Fly ei kerro katsojalle hahmoista mitään uutta ja jää näin ollen heikommaksi kuin edelliskauden vastaavanlainen jumitusjakso 4 Days Out. Kauden lopetus on kuitenkin onnistunut, jättäen katsojan tyytyväiseksi ja innokkaana odottamaan seuraavaa kautta.

Paras jakso: 3x07 One Minute

Breaking Bad on laadukkaasti tuotettua draamaa, joka vioistaan huolimatta on miellyttävää seurattavaa, jos ei vieroksu hidastempoista kerrontaa. Kolmas tuotantokausi on sarjan tähänastisista paras ja varsinkin kauden viimeiset kaksi jaksoa ovat sarjaa parhaimmillaan.

34/50

Boardwalk Empire 2. tuotantokausi

Boardwalk Empiren ensimmäinen tuotantokausi tarjosi lähinnä hienoa 20-luvun kuvastoa perussuorituksia tekevillä näyttelijöillä, mutta toisella tuotantokaudella sarja tuntuu  polkaisseensa itsensä jo vähän parempaan vauhtiin. Boardwalk Empire ei myöskään pelkää uudistaa hahmokaartiaan, vaan osalle hahmoista on tarjolla yllättävänkin tylyjä poismenoja. Tänä syksynä esitetyllä toisella tuotantokaudella on ensimmäisen tavoin 12 noin tunnin mittaista jaksoa.

Viinabisnes Atlantic Cityssä käy kuumempana kuin koskaan ja Nuckyn murhayrityksen jälkimainingeissa trokaajien kuviot ovat mullinmallin. Kapinamieliala Nuckya vastaan on kokoajan nousussa eikä Nuckyn mielialaa paranna myöskään häntä vastaan nostettu oikeusjuttu. Toisaalla ongelmia aiheuttaa Chalky Whiten ja KKK:n väliset rähinät. Hahmot ovat jo entuudestaan tuttuja ja juonittelukuvioihin on helpompi hypätä mukaan, valitettavasti vain osa hahmoista tuntuu vain tuhlaavan ruutuaikaa mielenkiintoisemmilta tapahtumilta.

Mukavasti ensimmäistä dramaattisempi ja koukuttavampi toinen tuotantokausi alkoi viimein väläytellä sitä mitä Boardwalk Empireltä alun perin odotinkin. Toiselta kaudelta positiivisesti mieleen jäi varsinkin kauden päätösjakson loppupuolella nähty vahvaa tunnetta sisältänyt kohtaus. Vieläkään kuitenkaan kaikkea potentiaalia ei ole lunastettu, mutta sarja näyttää olevan noususuhdanteessa ja kolmoskaudelle on ladattu kovat odotukset.

Sarja jatkaa edelleen visuaalisesti upeana ja tuotannollisesti Boardwalk Empirestä ei valitettavaa löydy. Näyttelijät tekevät paria poikkeusta lukuunottamatta vahvaa työtä, varsinkin Pitt ja Buscemi vakuuttavat pääosissa. Tarina on alkanut muodostua todella kiehtovaksi, mutta vielä kakkoskaudeltakin löytyi muutamia turhan oloisia sivujuonia ja hidastempoisuus vaivasi ajoittain.

"I died in the trenches... A long time ago.."

Paras jakso: 2x12 To the Lost

Boardwalk Empire on tällähetkellä televisiossa todennäköisesti kallein sarja. Valitettavasti hahmot eivät ole niin napakymppejä kuin lavasteet ja sarja ulkoisesta koreudesta huolimatta tuntuu edelleen ajoittain hieman sieluttomalta. Tapahtumat ovat kuitenkin kokoajan menossa mielenkiintoisempaan suuntaan.

35/50

Homeland 1. Tuotantokausi

Tämän vuoden todennäköisesti puhutuin sarjauutuus on Homeland. Vaikka sarja on vasta esikoiskaudellaan, American Film Industry nosti Homelandin kymmenen parhaan televisiosarjan listalleen ja sarja ehti myös noukkia itselleen Golden Globe ehdokkuudet sekä parhaasta mies-, että naispääosasta. Pääosien Claire Danes (Terminator 3) ja Damian Lewis (Band of Brothers, Life) tekevätkin sarjassa todella näyttävää työtä.  Homeland on saanut kehuja myös yllättäviltä tahoilta, sillä Yhdysvaltain ykkösmies Barack Obama on maininnut Homelandin yhdeksi suosikkiohjelmistaan.
Sarjaa alettiin esittämään tänäsyksynä 2011 kaapelikanava Showtimellä ja ensimmäinen tuotantokausi sisältää 12 jaksoa.

Sarja alkaa kun kahdeksan vuotta sotavankina Irakissa ollut kersantti Nicholas Brody (Lewis) palaa Yhdysvaltain maaperälle. Sopeutuminen kotioloihin kahdeksan vuoden vankeuden jälkeen ei käy helposti ja asiaa ei auta se, että Brodysta halutaan tehdä armeijan mainos. Toisaalla siinä missä muut näkevät Brodyssa sotasankarin, CIA-analyytikko Carrie Mathison (Danes) näkee kansallista turvallisuutta uhkaavan tekijän. Mathison on saanut pari vuotta aiemmin vinkin käännytetystä amerikkalaisesta sotavangista ja epäilee Brodyn työskentelevän tunnetun terroristin Abu Nasirin piikkiin. Esimiehet eivät kuitenkaan ota tosissaan epätavallisista metodeista tunnetun Mathisonin varoitteluja ja hän aloittaa tutkimuksen omin nokkineen, samanaikaisesti painiessaan työnantajiltaan salaamansa bipolaarisen mielialahäiriön kanssa.

 

"I missed something once before. I wont... I can't let that happen again."

Homeland lähestyy aiheena paljon koluttua CIA:n terrorisminvastaista työtä varsin tuoreesta näkökulmasta. Terrorisminvastaisesta sodasta ei anneta mustavalkoista kuvaa, vaan kuin missä tahansa sodassa, molemmilla puolella on vain ihmisiä, joilla kaikilla on omat syynsä tekoihinsa. Tässä, kuten kaikissa sodissa, molemmat osapuolet ovat väärässä. Vaikka sarjan taustavoimissa pyöriikin yhtenä 24:n nokkamiehistä tunnettu Howard Gordon, ei Homelandin tyyli voisi olla kauempana 24:n terroristijahdista. Räjähtelyä ja toimintakohtauksia odottavat katsojat saavat pettyä, mutta hidastempoisen hahmokeskeisen draaman ystäville Homelandia ei voi olla suosittelematta. Siitä huolimatta ja osittain siitä syystä, että toimintakohtaukset loistavat poissaolollaan, sarja on parhaimmillaan todella dramaattinen ja intensiivinen. Varsinkin kauden seitsemäs jakso The Weekend on katsojan penkkiin liimaava napakymppi.

Paras jakso: 1x07 The Weekend
Homeland on tämän syksyn ehdottomasti piristävin yllätys. Hitaan käynnistymisen jälkeen sarja kietoo täysin otteeseensa. Ehkä suurimmaksi vahvuudeksi nousee kautta linjan huikeat näyttelijänsuoritukset.

44/50

Sons of Anarchy 4. Tuotantokausi

Moottoripyöräjengi Sons of Anarchyn seikkailut ovat ehtineet jo neljänteen tuotantokauteen. Edellisestä kaudesta on kulunut muutama vuosi ja kerholaisten vankeusrangaistukset ovat päättyneet. Todisteita entisen klubipresidentin JT:n tappajasta ilmaantuu vanhojen kirjeiden muodossa ja klubilaisten välistä kitkaa lisää vielä uusi rahakkaalta tuoksuva huumediili, joka jakaa jäsenten mielipiteet kahtia. Asioita ei suinkaan helpota kaupungin uusi innokas Sheriffi Roosevelt.

Tuoreimmalla kaudella sarjan luoja Kurt Sutter on viimeinkin päättänyt nostaa pöydälle sarjan alusta asti pinnan alla kuohuneita kerhon jäsenten välisiä jännitteitä. Juonikuvioiden ja draaman pitäminen lähinnä klubin jäsenten keskinäisenä olikin kannattava veto, sillä neljäs kausi on selvästi ensimmäisen tuotantokauden ohella sarjaa parhaimmillaan. Neljäs tuotantokausi sisältää 13 jaksoa, joista viimenen on kahden tunnin tuplaepisodi. 

Neljäs kausi oli heti alusta asti huomattavasti mielenkiintoisempaa seurattavaa, kuin turhanoloisia juonikuvioita pyöritellyt kolmas kausi. Kerronta pysyi tiiviisti Charmingin alueella tutuissa ympyröissä ja draamakin pysyi mielenkiintoisena, kun uusia hahmoja ei tuotu liikaa, vaan keskiöön nostettiin aiemmilla kausilla pienemmälle huomiolle jääneitä kerholaisia.
Kauden suurimmaksi ongelmaksi koitui sen pituus. Ensimmäisissä jaksoissa juonta kuljetettiin hanakasti, mikä tuotti hankaluuksia kun loppukaudesta tahtia piti huomattavasti hidastaa. Tuplapitkä finaalijaksokin olisi mainiosti voitu tiivistää normaalimittaiseen. Finaalijakso osoittautui muutenkin kauden heikoimmaksi jaksoksi. Kauden tapahtumat lupailivat suuria mullistuksia, mutta niihin ei pystytty vastaamaan, vaan käsikirjoittajat valitsivat turvallisimman mahdollisimman reitin jokaiseen ongelmaan.
Ensikaudelle jätettiin onneksi suhteellisen mielenkiintoiset asetelmat ja kokonaisuudessaan neljäs kausi oli huomattava parannus kahdesta edellisestä ja sarjan jatkoa jää odottamaan ihan tyytyväisenä, kunhan finaalijakson pettymyksestä on päässyt yli.

 

Paras jakso: 1x08 Family Recipe

Sons of Anarchyn neljäs tuotantokausi oli selvä parannus kahteen edelliseen. Varsinkin alkukausi  piti mielenkiinnon yllä. Kausi kuitenkin hieman heikkeni loppua kohden ja finaalijakso jätti suuhun hieman valjun maun.

33/50

Game of Thrones 1. Tuotantokausi

George R.R. Martinin huippusuosittuun A Song of Ice and Fire-kirjasarjaan perustuva televisioadaptaatio alkoi viime huhtikuulla laatuohjelmistostaan tutuksi tulleelta HBO:lta. Kehutun lähdemateriaalin ja mammuttimaisen budjetin ansiosta Game of Thronesille ladattiin ennakkoon huikeat odotukset ja sarjaa katsovan on ilo todeta heti ensiminuuteilta lähtien, että odotuksiin on pystytty vastaamaan. Raha ei ole palanut hukkaan, sillä Game of Thronesin visuaalinen ilme on kaunis ja sarjan maailmaan on helppo uppoutua.

Sarjan ensimmäinen tuotantokausi sisältää kymmenen noin tunnin mittaista jaksoa, jotka käsittelevät kirjasarjan ensimmäisen kirjan tapahtumat.

"When you play the game of thrones, you win...

...or you die."

Game of Thrones sijoittuu keskiajan hengessä elelevään Westerosiin, jossa eri mahtisukujen väliset kahakat ovat värittäneet valtakunnan historian verenpunaiseksi, eikä valtakamppailulle näy loppua lähitulevaisuudessakaan. Vaikka sarja luokitellaankin fantasiaksi, yliluonnolliset elementit toimivat lähinnä taustavaikuttajina hahmojen noustessa etusijalle. Kuningas Robert Baratheonin (Mark Addy) neuvonantajan ja oikean käden kuolema hämärissä olosuhteissa käynnistää tapahtumien ketjun, jossa valtaistuinpeliin osallistuvat joko kuolevat tai voittavat. Westerosin merkittävimmistä suvuista ensimmäisellä tuotantokaudella pääosassa ovat karun pohjoisen Stark-suku ja lännessä vaikuttava upporikas Lannister-suku. Starkien ja Lannisterien sukset menevät ristiin ja miekat rupeavat nopeasti kalisemaan, kun kuningaskin tuntuu olevan enemmän kiinnostunut juomisesta ja naimisesta. Samaan aikaan meren takana vallasta riistetty prinssi janoaa kostoa. Valtakunnan mullistuksen edessä ihmishenki on halpa, kun jokaisella pelaajalla kunnianhimo ja ahneus nousee kunnian ja lojaaliuden yläpuolelle.

 

Game of Thronesin maailma on kiehtova ja tarina tarjoaa yllätyksiä niillekin jotka luulevat nähneensä kaiken. Iso rintama karismaattisia näyttelijöitä takaa sen, että vaikka sarjan hahmogalleria on todella laaja, katsoja pääsee yllättävän hyvin tarinaan mukaan kirjaakin lukematta. Erikoismaininnat lähtee Starkin suvun päätä, Eddardia esittäneelle Sean Beanille, Lannisterin sisarusparvea näytelleille Lena Headeylle, Nikolaj Coster-Waldaulle ja roolistaan ansaitusti Emmyn napanneelle Peter Dinklagelle, sekä valtion kieroa rahakirstun hoitajaa Littlefingeriä tulkinneelle brittikonkari Aidan Gillenille.

Paras jakso: 1x9 Baelor

Game of Thrones on erinomainen tulkinta loistavasta kirjasarjasta ja siitä on äkkiseltään vaikea keksiä mitään pahaa sanottavaa. Kriitikot kautta maailman ja kirjan alkuperäinen fanikunta ovat ottaneet sarjan vastaan avosylin ja sarjaa uskaltaa melko huoletta kutsua parhaaksi mitä tällähetkellä televisiosta löytyy. Toista tuotantokautta vesi kielellä odotellessa.

48/50

Vuosikatsaus 2011

Juurijulkaistujen Emmyehdokkuuksien kunniaksi on aika pläjäyttää ilmoille allekirjoittaneen mielipiteiden mukainen lista kuluneen sarjakauden helmistä. Kategoriat on hieman sovellettuja. 

Paras draamasarja:

Boardwalk Empire (HBO)

Game of Thrones (HBO)

Justified (FX)

Sherlock (BBC)

Spartacus (Starz Media)

Draamasarjojen osalta viime talvi oli varsin hyvää sarja-aikaa. Briteistä tullut Sherlock-adaptaatio yllätti todella positiivisesti ja Luther, sekä Hu$tlen tuorein kausi viime talvelta ovat vielä allekirjoittamalta katsomatta. Spartacus piti pitkään kärkipaikkaa lukukauden kuninkaana, mutta loppukeväästä Game of Thrones lunasti odotuksensa ja vei potin. Mukavasti nosti päätään myös Justified huikean näyttelijäkaartinsa siivittämänä. Toiminnallisempia sarjoja listalle ei yhtään noussut, vaikka V:n päätösjakso ja Fringen kolmas tuotantokausi oli ajoittain myös todella hienoa seurattavaa.

Paras yksittäinen jakso:

"Baelor" 1x09 Game of Thrones (HBO)

"Bloody Harlan" 2x13 Justified (FX)
"Expert Witness" 2x09 The League (FX)
"Study in Pink" 1x01 Sherlock (BBC)
"The Bitter End" 0x06 Spartacus (Starz)

"The Great Game" 1x03 Sherlock (BBC)

BBC:n Sherlock loisti lyhyestä tuotantokaudesta huolimatta (tai siitä johtuen) jaksojen tasossa ja sai listalle kaksi erikoismainintaa. FX:n The Leaguen ratkiriemukas Expert Witness nousi listalle ainoana komediajaksona. Useita uusintakatseluja kestävä kaksikymmentäminuuttinen on yksi mainioimmista koskaan näkemistäni oikeussaliparodioista. Justifiedin ja Spartacuksen kausien päätösjaksot toimivat molemmat myös mahtavina pulssinkohottajina, mutta tämän kategorian voittajaksi oli vain yksi mahdollinen vaihtoehto. Ylivoimaisesti kovin tv-pommi muutamaan vuoteen: Game of Thronesin yhdeksäs jakso: "Baelor".

Paras komedia/musikaali:

Cougar Town (ABC)

How I Met Your Mother (CBS)

It's Always Sunny in Philadeplhia (FX)

Modern Family (ABC)

The League (FX)

Kuten viimekin vuonna, The League on selkeä ykkönen komediasarjoista. Monivuotiset suosikit It's Always sunny in Philadelphia ja How I Met Your Mother alkoivat osoittaa jo pahoja väsymisen merkkejä ja mikäli sama suunta pitää paikkansa, ensivuonna ei kumpaakaan nähdä tällä listalla. Yskien ja köhien toissavuonna startannut Bill Lawrencen Cougar Town alkoi pääsemään huikeaan vauhtiin toisella tuotantokaudella ja nousi viimevuoden emmyvoittaja Modern Familyn kanssa kategorian kovimmiksi kilpailijoiksi.

Paras miespääosa draamasarjassa:

Benedict Cumberbatch as Sherlock Holmes in Sherlock

John Hannah as Quintus Lentulus Batiatus in Spartacus

John Noble as Walter Bishop in Fringe

Steve Buscemi as Enoch Thompson in Boardwalk Empire

Timothy Olyphant as Raylan Givens in Justified

Tähän kategoriaan löytyi paljon loistavia ehdokkaita, mutta ylitse muiden on nostettava mahtavan näyttelijäkaartin keskelläkin loistanut Timothy Olyphant, joka saa Raylan Givensin hahmoon herkullisen sekoituksen pikkupojan veijarimaisuutta ja miehekästä sheriffiä. Karismaattisia sarjan nokkamiehiä on myös listan muut nimet, joista varsinkin John Noble onnistuu varastamaan jokaisen kohtauksen missä sattuu paikalla olemaan.

Paras naispääosa draamasarjassa:

Anna Torv as Olivia Dunham in Fringe

Emilia Clarke as Daenerys Targaryen in Game of Thrones

Felicity Huffman as Lynette Scavo in Desperate Housewives

Katey Sagal as Gemma Teller in Sons of Anarchy

Lucy Lawless as Lucretia in Spartacus

Tämä kategoria oli kinkkinen, sillä emmyvarmahkoa Good Wifeä en ole katsonut jaksoakaan. Kokematon Anna Torv epäilytti aluksi Abramsin massiivisen scifisarjan ykkösnaamana, mutta todisti viimeistään kolmoskaudella tuplaroolia vetäessään sopivansa agentti Dunhamin rooliin mainiosti. Tasaisen loistavaa työtään kaudesta toiseen jatkoivat Katey Sagal ja Felicity Huffman ja tulokaskaudellaan olevan Game of Thronesin aiemmin suht tuntematon Emilia Clarke sai myös tuotua mukavasti syvyyttä hahmoonsa. Ykköseksi silti nousi tv-konkari Lucy Lawlessin tulkinta kieroilevasta ludus-emännästä antiikin Roomassa.

Paras miessivuosa draamasarjassa:

Jeremy Davies as Dickie Bennet in Justified

Nick Tarabay as Ashur in Spartacus

Peter Dinklage as Tyron Lennister in Game of Thrones

Peter Weller as Stan Liddy in Dexter

Walton Goggins as Boyd Crowder in Justified

Ehkä tasokkain ja tiukoin kategoria, josta kenelle tahansa soisi menestystä pystigaaloissa. Justifiedissa loistanut emmyehdokkaaksikin nimetty Walton Goggins olisi kelvannut ihan mainiosti listan kärkeen, jollei samassa sarjassa vierailleen Jeremy Daviesin hyytävä suoritus junttirikollisena olisi välittömästi kolahtanut katsojan selkäytimeen. Game of Thronesin Peter Dinklage varasti myös kohtauksia oivallisesti Tyrion Lannisterina ja Peter Weller on aina huikea.

Paras naissivuosa draamasarjassa:

Harriet Sansom Harris as Felicia Tilman in Desperate Housewives

Julia Stiles as Lumen Ann Pierce in Dexter

Lesley Ann Brandt as Naevia in Spartacus

Maisie Williams as Arya Stark in Game of Thrones

Margo Martindale as Mags Bennet in Justified

Paras naissivuosa oli ehkä siinä mielessä helpoin kategoria, että Margo Martindalen roolisuoritus Mags Bennetinä oli suorastaan ylivoimainen. Tykkään aina kovasti Harriet Sansom Harrisista ja myös Maisie Williams teki nuoresta iästään huolimatta muistettavan roolin. Voittaja oli kuitenkin helppo valinta; moniulotteisuus jota Martindale toi Mags Bennetiin, oli sellaista luokkaa mitä harvoin elokuvissakaan näkee.

Paras miespää/sivuosa komediasarjassa:

Brian Van Holt as Bobby Cobb in Cougar Town

Charlie Day as Charlie in It's Always Sunny in Philadelphia

Dan Mcbride as Kenny Powers in Eastbound and Down

Matt LeBlanc as Matt LeBlanc in Episodes

Ty Burrell as Phil Dunphy in Modern Family

TV:ssä on tällähetkellä lukuisia onnistuvia mieskoomikkoja, mutta henkilökohtaiseksi suosikikseni nousee Ty Burrell. Phil Dunphy saa aina naurut aikaiseksi ja se on oikeastaan koomikon tärkein tehtävä. Hauskaksi kirjoitettu, mutta vielä hauskemmin näytelty hahmo on itsevarmuudestaan huolimatta äärimmäisen sympaattinen. Brian Van Holt veneessä asuvana pummina nousi ehkä kovimmaksi haastajaksi, yhdessä mielenkiintoista versiota itsestään näytelleen Matt LeBlancin kanssa.

Paras naispää/sivuosa komediasarjassa:

Christa Miller as Ellie Torres in Cougar Town

Eliza Coupé as Jane in Happy Endings

Kaitlin Olson as Dee Reynolds in It's Always Sunny in Philadelphia

Katie Aselton as Jenny in The League

Tamsin Greig as Beverly Lincoln in Episodes

Sarah Chalken eläköidyttyä Scrubsista, Kaitlin Olson on ollut television selvästi hauskin komedienne. Jokainen palkinto viimevuosien aikana Tina Feylle, on ollut silkkaa ryöstöä Kaitlin Olsonilta. Myös itseään näyttelevä Christa Miller onnistuu mainiosti sarkastisen kyykyttäjän roolissaan Cougar Townissa. Britit ovat aina hauskoja, niin myös Tamsin Greig ja valitettavan usein usein sarjassaan mieskollegoidensa varjoon huomiolta jäävä Katie Aselton ansaitsee myös kunniamaininnan.

Episodes 1. tuotantokausi

Sarjan päähenkilöt Sean ja Beverly Lincoln (mm. Green Wingistä tutut Stephen Mangan ja Tamsin Greig) ovat brittiläinen käsikirjoittajapariskunta, jonka hittikomedia on pokannut kaikki mahdolliset alan pystit. Amerikkalainen eksentrinen tuottaja Merc Lapidus suostuttelee pariskunnan tulemaan Hollywoodiin ja pyöräyttämään sarjasta jenkkiremaken. Aluksi homma näyttää menevän Lincolnien kannalta putkeen, kunnes Los Angeles näyttää todelliset kasvonsa ja edessä onkin kulttuurishokki. Mielipuolinen tuottaja haluaa uudistaa koko sarjan konseptin amerikkalaisempaan makuun ja palkkaa pääosaan jättimäisestä egosta kärsivän Matt LeBlancin (Matt LeBlanc).

Kaikki eivät ole iloisia nähdessään Joeyn.

"They've just gotten LA'd"

Brittiläisjenkkiläistä tuotantoa (BBC, Showtime) oleva Episodes iskee ovelasti huumoria jenkkien innokkuudesta tehdä remakeja brittiläisistä komediasarjoista. Pääosan parivaljakko Greig ja Mangan tekevät vakuuttavaa työtä brittiparkoina, jotka joutuvat työskentelemään mitä sietämättömempien amerikkalaisten tv-jehujen kanssa. Myös Matt "Frendien Joey" LeBlanc tekee oikein hauskan ja itseironisen roolisuorituksen esittäessään hieman väritettyä versiota itsestään. Episodes repii suurimman osan vitseistään brittiläisten ja amerikkalaisten eroista, mikä onkin mielenkiintoista sarjan itsekin sekoittaessa jenkki ja brittihuumoria. Tuloksena on yllättävänkin ehjä kokonaisuus, josta sarjalle muodostuu hyvin omanlainen ilme. Sarjan suurimmaksi heikkoudeksi jää se, että vitsejä ei vain ole tarpeeksi. Ensimmäisessä tuotantokaudessa on seitsemän jaksoa ja silti sarja tuntuu käynnistyvän vähän hitaasti.

Paras jakso: 1x07 Episode Seven

Episodes on heikkouksistaan huoliomatta mukavan poikkeavanlainen komediasarja, joita tarvitaan aina lisää.

30/50

Band of Brothers

"From this day to the ending of the world,
But we in it shall be remembered - 
We few, we happy few, we band of brothers;
For he to-day that sheds his blood with me, 
Shall be my brother; be he ne'er so vile."

 - William Shakespeare, Saint Crispen's Day speech

Band of Brothers on HBO:lla 2001 esitetty toiseen maailmansotaan sijoittuva kymmenjaksoinen minisarja. Sarjan taustaniminä on häärinyt Steven Spielbergin ja Tom Hanksin kaltaisia isoja nimiä ja ilmestyessään sarja pokkasi kuusi Emmyä ja mm. parhaan minisarjan Kultaisen Maapallon. Band of Brothersia pidetään enemmän tai vähemmän epävirallisesti kautta-aikojen mahdollisesti parhaana minisarjana ja kun hiljattain sain sarjan katsottua toistamiseen, on pakko myöntää että sarjan huikea maine on suurimmaksi osaksi ansaittu.

Band of Brothers seuraa Yhdysvaltain 101. maahanlaskudivisioonan E-komppanian (E Company, 506th Regiment, 101st Airborne) vaiheita toisen maailmansodan ajalta, Kentuckyssä käydystä koulutuksesta aina Hitlerin kotipesälle ja sodan päättymishetkiin asti. Sarja perustuu tapahtumiltaan ja henkilöiltään hyvin pitkälti tositapahtumiin. Jokaisen jakson alussa kuullaankin oivina tunnelmanvirittäjinä lyhyitä haastatteluja veteraaneilta, jotka ovat olleet kokemassa jaksoissa dramatisoituja taisteluita. TV-sarjaksi Band of Brothers sisältääkin yllättävän paljon kalliin näköisiä taisteluita ja paljon pauketta. Sarja näyttää hyvin realistiselta ja visuaalisen ilmeen ankeutta on lisätty haalistamalla kuvaa. Realistisesta taistelunkuvauksesta huolimatta sarja keskittyy taistelujakin enemmän sen mainioon hahmokaartiin.

Sarjan monimuotoinen hahmogalleria onkin ehdottomasti Band of Brothersin suurin vahvuus. Ensimmäisessä muutamassa jaksossa hahmojen paljous tekee seurattavuudesta hankalaa, mutta katsojan odotus palkitaan, kun hiljalleen sarjan edetessä hahmot oppii muistamaan. Hahmoihin syvyyttä tuo ehdottomasti se, että sarjan jokaisen hahmon takaa löytyy tosielämän henkilö. Band of Brothersin jaksot pohjautuvat veteraanien muistelmiin, mikä on todennäköisesti syy siihen, että sarjan sävy on hyvin sodanvastainen. Keskitysleireistä annettu kuva liikuttaa kivisydämisemmätkin katsojat ja allekirjoittaneen pelonsekaisin fiiliksin odottama tähtilippuhehkutus loistaa poissaolollaan; sota on rumaa.

Jokainen jakso keskittyy kerrallaan aina yhteen henkilöistä ja onkin mielenkiintoista nähdä toimintaa vuorollaan korkea-arvoisen upseerin, lääkintämiehen, aliupseerin ja tavallisen poterokuokan näkökulmasta. Päähahmojen kierrätystyylissä on kuitenkin aina huonot puolensa, sillä jaksojen taso vaihtelee usein sen mukaan kuinka karismaattinen päähenkilö jaksolla on. Suurin osa Band of Brothersin kymmenestä jaksosta on kuitenkin loistavia ja varsinaisesti huonoja jaksoja ei ole ollenkaan. Positiivisina joukosta erottuu lääkintämies Roen ja ylikersantti Liptonin jaksot. Bonusta tulee myös siitä, että tapahtumat seuraavat historiaa eikä viimeiseen jaksoon ole tuotu venytettyä jännitystä tai päälleliimattua lopputaistelua. Intensiivisimmät taistelut nähdäänkin jo sarjan alkupuolella, loppupään jaksojen keskittyessä enemmän sodan päähenkilöihin tekemään vaikutukseen.

Paras jakso: 1x07 The Breaking Point

Band of Brothers on kehunsa ansainnut minisarja, jonka viehätysvoima ei perustu pelkästään ulkoiseen näyttävyyteen.

46/50

Worst Week

Worst Week on amerikkalaisen CBS:n adaptaatio brittiläisen BBC:n komediaminisarjasta The Worst Week of My Life. Viisitoistajaksoisessa lyhytsarjassa seurataan onnettomuusmagneetti Samin (Kyle Bornheimer) edesottamuksia ja hermoilua appivanhempiensa kartanossa hänen elämänsä karmeimpana viikkona. Sarja alkaa kun appiukon (Kurtwood Smith) syntymäpäivät häämöttää ja matkalla kyläilemään olevalla nuorella parilla on vanhemmille iloisia uutisia kerrottavana. Vaimo Mel (Erinn Hayes) on raskaana ja pari suunnittelee naimisiin menoa. Alvariinsa hermoileva ja töppäilevä Sam yrittää huonolla menestyksellä päästä morsiamensa vanhempien suosioon, eikä asiaa auta jatkuvien mokailujen lisäksi se, että perheen toisen tyttären aviomies on itse herra täydellisyys.

Brittiläiseen emäsarjaansa verrattuna Worst Week on varsin hyväntahtoista ja kaikille sopivaa huumoria. Alkuperäissarjan brittiläisen musta ja ajoittain makaaberi huumori on käännetty yllättävänkin onnistuneesti jenkkikatsojia miellyttävämpään kevyeen slapstick-tyyliseen hullutteluun. Päähenkilö Sam pysyy jatkuvasta törttöilystään huolimatta sympaattisena eikä appivanhemmatkaan muutu missään vaiheessa liian synkiksi hahmoiksi. Tietyssä määrin sarjan jatkuva törmäily ja Samin katkeamaton epäonnen kierre on itseääntoistavaa ja ennalta-arvattavaa, mutta jaksot ovat suurimmaksi osaksi hauskaa katsottavaa, eikä sarja ainakaan pituudellaan pääse rasittamaan.

Paras jakso: 1x5 The Club

Worst Week on mukavan höpsöä viihdettä, joka ei katsojan aivoja juurikaan vaivaa. Mikäli katsojan myötähäpeäsensorit eivät ole tajuttoman herkällä, sarja on kevyttä ja helppoa katsottavaa sunnuntai-iltoihin.

33/50

Sherlock 1. tuotantokausi

"Obviously..."

BBC pisti ilmoille vuoden 2010 syksynä varsin mielenkiintoisen adaptaation Sir Arthur Conan Doylen Sherlock Holmesista. Benedict Cumberbatchin mainiosti näyttelemä Holmes on 2000-luvulla elävä älypuhelimella näppärästi tekstaileva eksentrinen etsiväkonsultti. Sosiaalisesti rajoittunut Holmes etsii kämppätoveria ja Afganistainn sodasta siviiliinsopeutumisen kanssa kamppaileva Martin Freemanin (mm. How Fuzz, The Office) esittämä tohtori John Watson sattuu paikalle kuin tilauksesta. Kauaa ei Watson ehdi Baker streetillä asustaa, kun kummalliset toisiaan muistuttavat itsemurhatapaukset kiinnittävät Sherlockin huomion ja nykyisen elämänsä tasapaksuuden kyllästyttämä John Watson ajautuu Sherlockin sidekickiksi. Sherlockin ensimmäinen tuotantokausi sisältää vain kolme puolitoistatuntista jaksoa joissa jokaisessa on oma juonensa. Lyhyt tuotantokausi näkyykin jaksojen tasossa. Varsinkin ensimmäinen ja kolmas jakso ovat täyttä rautaa alusta loppuun, keskimmäisen jäädessä hieman muita heikommaksi.

  
Sherlock on näyttävää tuotantoa ja pienet kikat tekevät sarjan ilmeestä persoonallisen. Mm. tekstiviestit on visualisoitu ilmaan leijuvina teksteinä ja esimerkiksi Sherlock Holmesin tutkiessa uhria, hänen päässään liikkuvia ajatuksia tuodaan ruudulle teksteinä katsojan nähtäväksi. Tämä on usein tahdissa pysymisen kannalta hyvä asia katsojalle, sillä Holmesin päättelyketjut ovat melkoisen villejä ja tekstiä tulee suusta tiuhaa tahtia. Muut hahmot sarjassa jäävät melkoisen löyhiksi, mutta onneksi päähenkilökaksikossa on sopivasti ytyä. Loppu lupaa että jatkossa ensimmäisellä tuotantokaudella statiksiksi jäänyt Sherlock Holmesin arkkivihollinen professori Moriarty on suuremmassa roolissa ja version Moriarty vaikuttaa senverran kiinnostavalta tapaukeslta, että toista tuotantokautta jää odottelemaan innolla.

Paras jakso: 1x3 The Great Game

Sherlock on yksi laadukkaimpia sarjoja mitä olen hetkeen nähnyt. Näyttely ja ohjaus molemmat huippuluokkaa. Jaksojuonet ovat mielenkiintoisia ja ensimmäinen tuotantokausi päättyy sellaiseen tilanteeseen, että jatkoa on pakko saada.

45/50

Space: Above and Beyond

"We thought we were alone"

90-luvun puolivälissä ilmoille pläjäytetty pienelle huomiolle ja yhden totantokauden mittaiseksi jäänyt Space: Above and Beyond eksyi allekirjoittaneen katsottavaksi Totalscifionline.comin 100 parhaan SF-sarjan listalta. Ja onni olikin että päätyi. Lyhyeksi jääneestä kestostaan huolimatta sarja sisältää useita mainioita stand-alone jaksoja, joista varsinkin sarjan päätösjakso on päräyttävää katsottavaa. Sarja lopetetaan tyylillä, vaikka tekijät ovat saaneet tiedot sarjan päättymisestä ilmeisesti vasta viimeisen jakson kirjoitusvaiheessa.


Eletään vuotta 2063 ja ihmiskunta on edistyksessä siinä pisteessä, että uusien planeettojen asuttaminen on mahdollista. Ensimmäinen avaruussiirtokunta kokee kuitenkin karvaan yllätyksen, kun aiemmin tuntematon alienrotu "Chigs" päättää yllätyshyökkäyksellä pyyhkäistä uuden siirtokunnan maan tasalle. Ihmiskunta ryhtyy päättymältä tuntuvaan taisteluun teknisesti edistyksellisiä alieneita vastaan, rinnallaan tankeissa kasvatetut koeputki-ihmiset: "In Vitro's".


Sarjan keskiössä on astronautti Nathan West (Morgan Weisser), jonka rakastettu katoaa Chingsien ensimmäisen hyökkäyksen aikana. West päättää pestautua maapallon yhdistettyihin puolustusvoimiin päästäkseen sinne missä alienit ja kadonnut mielitietty mahdollisesti on. Westin pyrkimykset löytää tyttöystävänsä muodostaa sarjan kolme keskeistä tarina-arkkia ihmiskunnan ja Chigsien välisestä sodan, sekä koeputki-ihmisten ja periteiseen tapaan pyöräytettyjen ihmisten välisten skismojen kanssa.

Sarjan suurin heikkous vaihtelevien näyttelijänsuoritusten ohella on se, että aika on jättänyt tylyt hampaanjäljet tuotantoon. Päivitystä kaipaavat visuaaliefektit on helppo antaa anteeksi, mutta vielä silmiinpistävemmin sotakoneiston realismissa mennään ajoittain metsään ja pahasti. Militaristisen scifin ystävän on kuitenkin helppo katsoa lapsukset läpi sormien ja nauttia sarjasta parin mainion hahmon, sekä James Morrisonin loistavan roolisuorituksen ansiosta. Space: Above and Beyond oli vakavamielisemmän scifin edustajana edelläkävijä ja tylyllä sodankuvauksellaan toiminut suunnannäyttäjänä esimerkiksi Battlestar Galactican 2003-vuoden remakelle.

Paras jakso: 1x24 ...Tell Our Moms We Done Our Best

Space: Above and Beyond on lajityypin ystäville nautinnollista katsottavaa, jos osaa antaa anteeksi ysärimeiningin. Jaksojen taso heittelee keskenään valitettavan paljon, mutta parhaimmillaan sarja on mainiota sotascifiä.

35/50

Arrested Development 1. tuotantokausi

Arrested Development on Mitchell Hurwitzin 2000-luvun alussa luoma kolmituotantokautinen komediasarja. Arrested Development sai kriitikoilta huikeita arvosteluja ja loi nopeasti vankkumattoman fanikannan, mutta katsojaluvut eivät tyydyttäneet kanavapomoja ja sarja jäi kolmetuotantokautiseksi. Ensimmäisellä tuotantokaudella sarjassa on kaksikymmentäkaksi parikymmentäminuuttista jaksoa.

Arrested Development alkaa kun Bluthin perheyrityksen päämies, hyvätuloisen perheen isä tuomitaan talousrikoksista vankilaan ja pallo heitetään hänen pojalleen Michaelille (Jason Bateman). Michael on perheen ainut täysijärkinen ja inhimillinen hahmo, siinä missä loput perheestä ovat itsekeskeisiä tomppeleita, jotka tekevät Michaelin elämästä ja perheyrityksen pystyssä pitämisestä täyttä tuskaa.

Sarjan komiikka perustuu karikatyyrimäisten ja hölmöilevien hahmojen lisäksi nopeille leikkauksille ja sanaleikittelyille. Arrested Developmentin persoonalliseen tyyliin kuuluu mm. kohtauksia joissa dialogin kesken kuva siirtyy muutamaksi sekunniksi muualle, kun halutaan valottaa jonkun hahmon taustatarinaa. Välillä taas sarjan kertoja puuttuu tapahtumiin mm. perheen vanhimman pojan retostellessa naisseikkailuillaan, kertojaääni kertoo mitä todellisuudessa tapahtui. Sarjan valttina on myös jaksosta toiseen kiertävät vitsit joista omaksi suosikikseni nousi silloin tällöin hoettava "I've made a huge mistake".

Paras jakso: 1x10 Pier Pressure

Arrested Development on keskivertoa hauskempi ja nokkelampi komediasarja, jonka piilotetut ja useampien jaksojen mittaiset vitsit takaavat sen, että sarja kestää useammankin katselukerran. Ensimmäisellä tuotantokaudellaan sarja ei kuitenkaan pääse vielä ihan täyteen vauhtiin, eikä ota täyttä hyötyä irti persoonallisesta tyylistään.

35/50