Band of Brothers

"From this day to the ending of the world,
But we in it shall be remembered - 
We few, we happy few, we band of brothers;
For he to-day that sheds his blood with me, 
Shall be my brother; be he ne'er so vile."

 - William Shakespeare, Saint Crispen's Day speech

Band of Brothers on HBO:lla 2001 esitetty toiseen maailmansotaan sijoittuva kymmenjaksoinen minisarja. Sarjan taustaniminä on häärinyt Steven Spielbergin ja Tom Hanksin kaltaisia isoja nimiä ja ilmestyessään sarja pokkasi kuusi Emmyä ja mm. parhaan minisarjan Kultaisen Maapallon. Band of Brothersia pidetään enemmän tai vähemmän epävirallisesti kautta-aikojen mahdollisesti parhaana minisarjana ja kun hiljattain sain sarjan katsottua toistamiseen, on pakko myöntää että sarjan huikea maine on suurimmaksi osaksi ansaittu.

Band of Brothers seuraa Yhdysvaltain 101. maahanlaskudivisioonan E-komppanian (E Company, 506th Regiment, 101st Airborne) vaiheita toisen maailmansodan ajalta, Kentuckyssä käydystä koulutuksesta aina Hitlerin kotipesälle ja sodan päättymishetkiin asti. Sarja perustuu tapahtumiltaan ja henkilöiltään hyvin pitkälti tositapahtumiin. Jokaisen jakson alussa kuullaankin oivina tunnelmanvirittäjinä lyhyitä haastatteluja veteraaneilta, jotka ovat olleet kokemassa jaksoissa dramatisoituja taisteluita. TV-sarjaksi Band of Brothers sisältääkin yllättävän paljon kalliin näköisiä taisteluita ja paljon pauketta. Sarja näyttää hyvin realistiselta ja visuaalisen ilmeen ankeutta on lisätty haalistamalla kuvaa. Realistisesta taistelunkuvauksesta huolimatta sarja keskittyy taistelujakin enemmän sen mainioon hahmokaartiin.

Sarjan monimuotoinen hahmogalleria onkin ehdottomasti Band of Brothersin suurin vahvuus. Ensimmäisessä muutamassa jaksossa hahmojen paljous tekee seurattavuudesta hankalaa, mutta katsojan odotus palkitaan, kun hiljalleen sarjan edetessä hahmot oppii muistamaan. Hahmoihin syvyyttä tuo ehdottomasti se, että sarjan jokaisen hahmon takaa löytyy tosielämän henkilö. Band of Brothersin jaksot pohjautuvat veteraanien muistelmiin, mikä on todennäköisesti syy siihen, että sarjan sävy on hyvin sodanvastainen. Keskitysleireistä annettu kuva liikuttaa kivisydämisemmätkin katsojat ja allekirjoittaneen pelonsekaisin fiiliksin odottama tähtilippuhehkutus loistaa poissaolollaan; sota on rumaa.

Jokainen jakso keskittyy kerrallaan aina yhteen henkilöistä ja onkin mielenkiintoista nähdä toimintaa vuorollaan korkea-arvoisen upseerin, lääkintämiehen, aliupseerin ja tavallisen poterokuokan näkökulmasta. Päähahmojen kierrätystyylissä on kuitenkin aina huonot puolensa, sillä jaksojen taso vaihtelee usein sen mukaan kuinka karismaattinen päähenkilö jaksolla on. Suurin osa Band of Brothersin kymmenestä jaksosta on kuitenkin loistavia ja varsinaisesti huonoja jaksoja ei ole ollenkaan. Positiivisina joukosta erottuu lääkintämies Roen ja ylikersantti Liptonin jaksot. Bonusta tulee myös siitä, että tapahtumat seuraavat historiaa eikä viimeiseen jaksoon ole tuotu venytettyä jännitystä tai päälleliimattua lopputaistelua. Intensiivisimmät taistelut nähdäänkin jo sarjan alkupuolella, loppupään jaksojen keskittyessä enemmän sodan päähenkilöihin tekemään vaikutukseen.

Paras jakso: 1x07 The Breaking Point

Band of Brothers on kehunsa ansainnut minisarja, jonka viehätysvoima ei perustu pelkästään ulkoiseen näyttävyyteen.

46/50

Worst Week

Worst Week on amerikkalaisen CBS:n adaptaatio brittiläisen BBC:n komediaminisarjasta The Worst Week of My Life. Viisitoistajaksoisessa lyhytsarjassa seurataan onnettomuusmagneetti Samin (Kyle Bornheimer) edesottamuksia ja hermoilua appivanhempiensa kartanossa hänen elämänsä karmeimpana viikkona. Sarja alkaa kun appiukon (Kurtwood Smith) syntymäpäivät häämöttää ja matkalla kyläilemään olevalla nuorella parilla on vanhemmille iloisia uutisia kerrottavana. Vaimo Mel (Erinn Hayes) on raskaana ja pari suunnittelee naimisiin menoa. Alvariinsa hermoileva ja töppäilevä Sam yrittää huonolla menestyksellä päästä morsiamensa vanhempien suosioon, eikä asiaa auta jatkuvien mokailujen lisäksi se, että perheen toisen tyttären aviomies on itse herra täydellisyys.

Brittiläiseen emäsarjaansa verrattuna Worst Week on varsin hyväntahtoista ja kaikille sopivaa huumoria. Alkuperäissarjan brittiläisen musta ja ajoittain makaaberi huumori on käännetty yllättävänkin onnistuneesti jenkkikatsojia miellyttävämpään kevyeen slapstick-tyyliseen hullutteluun. Päähenkilö Sam pysyy jatkuvasta törttöilystään huolimatta sympaattisena eikä appivanhemmatkaan muutu missään vaiheessa liian synkiksi hahmoiksi. Tietyssä määrin sarjan jatkuva törmäily ja Samin katkeamaton epäonnen kierre on itseääntoistavaa ja ennalta-arvattavaa, mutta jaksot ovat suurimmaksi osaksi hauskaa katsottavaa, eikä sarja ainakaan pituudellaan pääse rasittamaan.

Paras jakso: 1x5 The Club

Worst Week on mukavan höpsöä viihdettä, joka ei katsojan aivoja juurikaan vaivaa. Mikäli katsojan myötähäpeäsensorit eivät ole tajuttoman herkällä, sarja on kevyttä ja helppoa katsottavaa sunnuntai-iltoihin.

33/50