Homeland 1. Tuotantokausi

Tämän vuoden todennäköisesti puhutuin sarjauutuus on Homeland. Vaikka sarja on vasta esikoiskaudellaan, American Film Industry nosti Homelandin kymmenen parhaan televisiosarjan listalleen ja sarja ehti myös noukkia itselleen Golden Globe ehdokkuudet sekä parhaasta mies-, että naispääosasta. Pääosien Claire Danes (Terminator 3) ja Damian Lewis (Band of Brothers, Life) tekevätkin sarjassa todella näyttävää työtä.  Homeland on saanut kehuja myös yllättäviltä tahoilta, sillä Yhdysvaltain ykkösmies Barack Obama on maininnut Homelandin yhdeksi suosikkiohjelmistaan.
Sarjaa alettiin esittämään tänäsyksynä 2011 kaapelikanava Showtimellä ja ensimmäinen tuotantokausi sisältää 12 jaksoa.

Sarja alkaa kun kahdeksan vuotta sotavankina Irakissa ollut kersantti Nicholas Brody (Lewis) palaa Yhdysvaltain maaperälle. Sopeutuminen kotioloihin kahdeksan vuoden vankeuden jälkeen ei käy helposti ja asiaa ei auta se, että Brodysta halutaan tehdä armeijan mainos. Toisaalla siinä missä muut näkevät Brodyssa sotasankarin, CIA-analyytikko Carrie Mathison (Danes) näkee kansallista turvallisuutta uhkaavan tekijän. Mathison on saanut pari vuotta aiemmin vinkin käännytetystä amerikkalaisesta sotavangista ja epäilee Brodyn työskentelevän tunnetun terroristin Abu Nasirin piikkiin. Esimiehet eivät kuitenkaan ota tosissaan epätavallisista metodeista tunnetun Mathisonin varoitteluja ja hän aloittaa tutkimuksen omin nokkineen, samanaikaisesti painiessaan työnantajiltaan salaamansa bipolaarisen mielialahäiriön kanssa.

 

"I missed something once before. I wont... I can't let that happen again."

Homeland lähestyy aiheena paljon koluttua CIA:n terrorisminvastaista työtä varsin tuoreesta näkökulmasta. Terrorisminvastaisesta sodasta ei anneta mustavalkoista kuvaa, vaan kuin missä tahansa sodassa, molemmilla puolella on vain ihmisiä, joilla kaikilla on omat syynsä tekoihinsa. Tässä, kuten kaikissa sodissa, molemmat osapuolet ovat väärässä. Vaikka sarjan taustavoimissa pyöriikin yhtenä 24:n nokkamiehistä tunnettu Howard Gordon, ei Homelandin tyyli voisi olla kauempana 24:n terroristijahdista. Räjähtelyä ja toimintakohtauksia odottavat katsojat saavat pettyä, mutta hidastempoisen hahmokeskeisen draaman ystäville Homelandia ei voi olla suosittelematta. Siitä huolimatta ja osittain siitä syystä, että toimintakohtaukset loistavat poissaolollaan, sarja on parhaimmillaan todella dramaattinen ja intensiivinen. Varsinkin kauden seitsemäs jakso The Weekend on katsojan penkkiin liimaava napakymppi.

Paras jakso: 1x07 The Weekend
Homeland on tämän syksyn ehdottomasti piristävin yllätys. Hitaan käynnistymisen jälkeen sarja kietoo täysin otteeseensa. Ehkä suurimmaksi vahvuudeksi nousee kautta linjan huikeat näyttelijänsuoritukset.

44/50

Episodes 1. tuotantokausi

Sarjan päähenkilöt Sean ja Beverly Lincoln (mm. Green Wingistä tutut Stephen Mangan ja Tamsin Greig) ovat brittiläinen käsikirjoittajapariskunta, jonka hittikomedia on pokannut kaikki mahdolliset alan pystit. Amerikkalainen eksentrinen tuottaja Merc Lapidus suostuttelee pariskunnan tulemaan Hollywoodiin ja pyöräyttämään sarjasta jenkkiremaken. Aluksi homma näyttää menevän Lincolnien kannalta putkeen, kunnes Los Angeles näyttää todelliset kasvonsa ja edessä onkin kulttuurishokki. Mielipuolinen tuottaja haluaa uudistaa koko sarjan konseptin amerikkalaisempaan makuun ja palkkaa pääosaan jättimäisestä egosta kärsivän Matt LeBlancin (Matt LeBlanc).

Kaikki eivät ole iloisia nähdessään Joeyn.

"They've just gotten LA'd"

Brittiläisjenkkiläistä tuotantoa (BBC, Showtime) oleva Episodes iskee ovelasti huumoria jenkkien innokkuudesta tehdä remakeja brittiläisistä komediasarjoista. Pääosan parivaljakko Greig ja Mangan tekevät vakuuttavaa työtä brittiparkoina, jotka joutuvat työskentelemään mitä sietämättömempien amerikkalaisten tv-jehujen kanssa. Myös Matt "Frendien Joey" LeBlanc tekee oikein hauskan ja itseironisen roolisuorituksen esittäessään hieman väritettyä versiota itsestään. Episodes repii suurimman osan vitseistään brittiläisten ja amerikkalaisten eroista, mikä onkin mielenkiintoista sarjan itsekin sekoittaessa jenkki ja brittihuumoria. Tuloksena on yllättävänkin ehjä kokonaisuus, josta sarjalle muodostuu hyvin omanlainen ilme. Sarjan suurimmaksi heikkoudeksi jää se, että vitsejä ei vain ole tarpeeksi. Ensimmäisessä tuotantokaudessa on seitsemän jaksoa ja silti sarja tuntuu käynnistyvän vähän hitaasti.

Paras jakso: 1x07 Episode Seven

Episodes on heikkouksistaan huoliomatta mukavan poikkeavanlainen komediasarja, joita tarvitaan aina lisää.

30/50

Dexter 5. tuotantokausi

"Tick, tick, tick, that's the sound of your life running out"

Showtimen sarjamurhaajajännäri Dexter on ehtinyt pyöriä ruudussa jo viiden tuotantokauden verran. Tälläkertaa syynissä viimeviikolla päättynyt tuorein kaksitoistajaksoinen tuotantokausi. Dexterin elämä on mullistunut neloskauden loppukäänteen johdosta, mutta Dark Passenger ei ole kadonnut kuvioista. Dexter tuntee yhä tarvetta nirhata ja se kummasti monimutkaistaa elämää huoltajana ja Miami PD:n veriroiskeanalyytikkona.

Dexterin viides tuotantokausi sisälsi samat juonikuviot mitä aiemmatkin neljä. Dexterin ongelmat kotona, Dexterin tappopuuhat, Miami PD tutkinnat ja tietenkin kauden pahis. Valitettavasti tutut ja turvalliset peruselementit tuntuvat jo kovin nähdyltä, ja tarinat ovat hyvin pitkälti edellisiltä kaudelta tuttuja. Dexterin puuhista vihille pääsevä jepari, Dexterin uusi partner in crime, kaikki on nähty aiemmilla kausilla muodossa tai toisessa. Positiivisena on mainittava vierailevana tähtenä jälleen kerran aivan hykerryttävän mainion roolin vetänyt Peter Weller. Myös kauden pääpahis, lipeväpuheinen elämäntapaseminaarien pitäjä oli oikein onnistunut veto.

Hyvistä hetkistään huolimatta Dexterin viides tuotantokausi jäi lopulta pettymykseksi. Kausi starttasi todella hitaasti, ja vaikka jännitystä tiivistettiin onnistuneesti loppuakohden, jaksojen taso vaihteli luvattoman paljon. Manny Coton kirjoittamat kolmas ja kahdeksas jakso olivat mainioita ja vitoskautta parhaimmillaan, mutta kauden pahin aallonpohja oli antiklimaattinen kausifinaali. Kaikki hieno mitä kauden mittaan rakennettiin, päättyi mahdollisimman helpolla tavalla ja tuntuu siltä, että käsikirjoittajat halusivat mennä sieltä mistä aita on matalin. Aivan lopussa sentään raotettiin ovea mahdolliselle twistille, mutta mihin suuntaan homma kehittyy jää nähtäväksi ensi kaudelle.

Viides tuotantokausi ei ole lähelläkään Dexteriä parhaimmillaan. Kaudessa on kuitenkin hetkensä ja hieman löysästä finaalijaksosta huolimatta, kyseessä ei ole myöskään Dexterin huonoin kausi.

32/50