Mad Menin toinen tuotantokausi jatkaa parivuotta senjälkeen mihin ensimmäinen tuotantokausi päättyi. Ensimmäisen lailla toinen tuotantokausi sisältää kolmetoista noin viisikymmentäminuuttista jaksoa. Vaalit on unohdettu ja Sterling Cooper on uusien asiakkaiden jahdissa. Toimistolla ei asiat ole juurikaan muuttuneet, viski ja tupakka maittaa ja tummaihoiset pääsevät talossa korkealle vain hissipojan asemassa. Duck Phillips on saanut jalan oven väliin Sterling Cooperin sikariportaassa, ja hänellä menee sukset ristiin Don Draperin kanssa.
Toisella tuotantokaudella Mad Men zoomaa taaksepäin ja tilaa annetaan myös sivuhahmoille. Kerronnan fokus ei ole enää niin tiukasti Draperin ympärillä, ja se on positiivinen ja kovasti sarjaan kaipaamani muutos. Jo ensimmäisellä kaudella Mad Men osoitti miten hienovaraisesti se osaa kuvata hahmojaan ja toisella tuotantokaudella homma hoidetaan vielä tuplasti paremmin. Muiden päähahmojen kuten Peggy Olsen, Roger Sterling ja Harry Crane saadessa syvyyttä ja ansaitsemaansa ruutuaikaa, hahmot tulevat tutummaksi ja kohtaukset tuntuvat merkittävemmiltä. Valitettavasti mukaan mahtui jo todella irrallisen oloisia sivujuonia mm. Peggyn ja Draperin vaimon tarinoissa.
Ajankuvaus, visuaalisuus ja äänimaailma on edelleen huippuluokkaa, elokuvan tasoa. Sarjan luoja Matthew Weiner tunnetaan pikkutarkkana kontrollifriikkinä ja Mad Meniä katsoessa se on helppo uskoa. Jokainen yksityiskohta vaikuttaa tarkkaan harkitulta, ja 60-luvun toimintamalleista ja tyyleistä ei poiketa. Draperin perhe karistelee roskat luontoon piknikin päätteeksi ja ruutu tulvii tyylikkäitä kyseisen aikakauden tuotteita. Negatiivisena puolena on mainittava, että sarja tuntuu ajoittain vain todella tarkalta ajankuvaukselta ja pastissilta. Riskejä ei juurikaan ole otettu, ja sarjan jaksot ovat hyvinkin tasapaksuja. Mitään ennennäkemätöntä Mad Men ei varsinaisesti tarjoa toisellakaan tuotantokaudella.
Mad Menin toinen tuotantokausi on yhtä laadukkaasti tuotettu kuin ensimmäinenkin. Draamallisesti sarja on kehittynyt parempaan suuntaan, mutta potentiaalia on vieläkin parempaan.
40/50
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti