Tämän kirjoittaminen onkin lykkääntynyt luvattoman pitkään. Kolmetoista jaksoa sisältävä toinen tuotantokausi The Leagueta esitettiin jo syksyllä 2010. Viiden fyysisesti aikuisen, mutta henkisesti lapsen tasolla olevan miehen fantasiafutisinnostuksesta kertova FX:n The League on viimeisen parin vuoden ajan ollut yksi ehdottomia suosikkejani komediasarjoista. Rajattomalla intohimolla penkkiurheiluun suhtautuvat ja alituiseen toinen toistaan elaborantimpia kepposia toisilleen virittävät mieslapset ovat ärsyttävyydessään yllättävän samaistuttavia, inhimillisiä ja ennenkaikkia viihdyttäviä hahmoja.
The Leaguen toinen kausi toimii jotakuinkin samoilla mausteilla kuin ensimmäinenkin kausi. Vanhat kumppanit Taco (Jon Lajoie), Kevin (Stephen Rannazzisi), Pete (Mark Duplass), Ruxin (Nick Kroll), Jenny (Katie Aselton) ja Andre (Paul Scheer) yrittävät yhä nöyryyttää toisiaan sekä verbaalisissa mittelöissä, että virtuaalisella futiskentällä. Ensimmäisellä tuotantokaudella naljailun kohteeksi lähes poikkeuksetta päätyi surkean tyylitajun omaava Andre, jonka vaatekaapista löytyy jälleen jaksosta toiseen mitä käsittämättömämpiä hirvityksiä. Toisella kaudella Andre saa kuitenkin välillä hengähtää, kun remmiin astuu Ruxinin uskomattoman ärsyttävä lankomies Rafi "Bro lo el cuñado" (Jason Mantzoukas), joka saa välittömästi koko jengin vihat päälleen. Mauttomuuksia sarjatulella laukova Rafi osoittautuukin kaikessa yököttävyydessään huippuhauskaksi hahmoksi ja yhdeksi kakkoskauden kirkkaimmista valopilkuista.
"Consept of extinguishing a human life really gets me aroused. It's called the murder boner."
Toinen tuotantokausi nostaa tasoa jo mainiosta ensimmäisestä tuotantokaudesta erinomaiseksi. The League on löytänyt oman tyylinsä tasapainotellen realistiselta kuulostavan dialogin ja överiksi eskaloituvien jaksojuonien välillä. Vaikka kaverukset joutuvat harva se jakso mitä epäuskottavimpiin tilanteisiin tehdessään kaikkensa fantasialiigajoukkueidensa eteen, päällepuhumiseen ja epäsoveliaisiin kuittailuihin perustuva vuoropuhelu tekee tilanteista niin kotoisan tuntuisia. Katsojan on helppo samaistua hahmoihin, kun mieleen tulee oman työpaikan kahvihuoneessa käydyt päänaukomisfestivaalit. Visuaalisesti sarja ei ihmeitä tarjoa, mutta se ei jää juurikaan nyppimään, koska naurun kyynelien täyttämillä silmillä ei kuitenkaan näe mitään.
Paras jakso: 2x07 Expert Witness
The Leaguen toinen tuotantokausi on yksi parhaita yksittäisiä komediasarjojen tuotantokausia mitä olen nähnyt. Mikäli sarjan persoonallinen tyyli ja usein varsin sopimaton huumori ei häiritse, tästä ei komedia juurikaan parane.
44/50
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti