Juonellisesti toinen kausi jatkaa suoraan siitä mihin edellinen jäi. Sekalainen porukka zombi-invaasiosta selviytyneitä jatkaa matkaansa tienpäällä etsien seuraavaa turvasatamaa. Kuka porukkaa johtaa? Mitkä lait pätevät maailmanjärjestyksen mullistuttua? Yritetäänkö rakentaa jotain yhteistä, vai huolehtiiko jokainen itsestään? Näitä ykköskaudelta tuttuja teemoja pyöritellään myös toisella tuotantokaudella. Mielenkiintoisesta premissistä huolimatta The Walking Dead ei onnistu pitämään otteessaan, kun juoni ei tunnu kauden puoleen väliin mennessä edenneen laisinkaan. Hitaasti kulkeva juoni ei haittaisi, jollei sarjan suurimmat puutteet olisi draama- ja hahmo-osastolla.
Hahmot pysyvät tuskastuttavan samanlaisina ja yksiulotteisina läpi koko kauden. Näyttelijät tekevät siedettävää työtä, mutta hahmojen kohtalo ei missään vaiheessa rupea toden teolla kiinnostamaan. Draamakohtauksissa ei joko ole minkäänlaista tunnelatausta, tai vaihtoehtoisesti lipsahdetaan melodramaatiikan puolelle. Shanen ja Rickin välinen alfaurosmittelö jatkuu jaksosta toiseen, eikä kumpikaan tunnu kehittyvän hahmona kaikesta kokemastaan huolimatta. Kauden aivan viimeisissä jaksoissa saadaan aikaan pientä muutosta ryhmän dynamiikassa, mutta toisen kauden viihdyttävyyden kannalta muutos tulee liian myöhään. Muiltakin osa-alueilta kauden yleinen taso parani loppua kohden, mutta se ei onnistu nostamaan väsynyttä alkukautta suosta. Kaksi viimeistä jaksoa onnistuvat kuitenkin olemaan jo viihdyttäviä ja jättävät yksittäisinä jaksoina enemmän hyvää kuin pahaa makua suuhun ja pari juonen käännettä jättävät odottamaan kolmannen tuotantokauden alkua yllättävän positiivisin fiiliksin.
Paras jakso: 2x12 Better Angels
The Walking Deadin toista tuotantokautta vaivasi ensimmäisen kauden tavoin epätasaisuus. Parhaimmillaan sarja on hyvää viihdettä, mutta mukaan mahtuu liikaa tapahtumaköyhiä jaksoja ja laimeita hahmoja.
28/50
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti