Game of Thrones on tällähetkellä television kiistatta isoin sarja. Kolmessa maassa yhtäaikaisesti pyörivä kunnioitusta herättävä tuotantokoneisto taikoo ruudulle televisiosarjahistorian todennäköisesti laajinta maailmaa ja DVD-myynti, nettilataukset ja katsojaluvut rikkovat ennätyksiä. Keväällä 2012 sarjasta esitettiin tälläkertaaa tarkastelun alla oleva toinen tuotantokausi, jossa ensimmäisen tavoin on kymmenen tunnin mittaista jaksoa. Loppuosa tekstistä saattaa sisältää pieniä juonipaljastuksia.
Ensimmäisen tuotantokauden tapahtumien seurauksena valtakunta on jakautunut useampaan osaa. Westerosin kuningas Robertilta vallan epäselvissä olosuhteissa perineen Joffreyn sadistinen luonne ja tätä kohtaan esitetyt äpäräsyytteet herättävät epäluottamusta ja lisää kuningasehdokkaita pompsahtaa lähes jokaisesta provinssista. Robertin veli Stannis lännestä kokee vallan kuuluvan hänelle, heidän nuorempi veli Renly etelästä haluaa kuninkaaksi koska kokee olevansa karismaattisempi, Robb pohjoisesta janoaa kostoa isänsä puolesta ja aiemminkin kapinaherkäksi osoittautunut Iron Islandsin hallitsija Balon Greyjoy näkee tilaisuutensa koittaneen sisällissodan vallitessa. Samalla eristyksessä kaukana Westerosin kahinoista Jon jatkaa tutkimusmatkaansa pohjoiseen ja kaukana idässä Daenerys yrittää koota joukkojaan kasaan.
Hahmogalleria on valtaisa ja toisen kauden päätteeksi sarjassa onkin jo listausten mukaan peräti 25 päähenkilöä. Johdonmukaisesti suunnitellun pohjamateriaalin ansiosta hahmot pysyvät kuitenkin kiinnostavina ja tarkkaavainen katsoja ei missään vaiheessa mene sekaisin. Sarjan valtava hahmomäärä on sarjan suurimman vahvuuden ohella kuitenkin myös sen suurin heikkous. Juonen eteneminen on ajoittain rikkonaista, kun jaksoissa yritetään seurata kahdeksaakin juonta yhtäaikaisesti, eikä silti kaikkia henkilöhahmoja saada mahdutettua kaikkiin jaksoihin. Juoni ei toisella tuotantokaudella myöskään edennyt ehkä aivan yhtä selkeätä
kaarta kuin ensimmäisellä tuotantokaudella ja vapauksia
lähdemateriaaliin nähdenkin otettiin varsin runsaasti. Osa muutoksista
oli miellyttäviä, osa taas tuntui hieman turhalta ja aiheutti ihmetystä. Valtavasta hahmomäärästä johtuen Game of Thrones joutuu alati pomppimaan maantieteellisesti toisistaan eristyksissä olevien sivujuonten välillä, hoitaen sen kuitenkin useimmiten yllättävänkin sulavasti. Osa juonista tuntuu silti irrallisilta, kun niiden merkitys pääjuonelle ei selviä vielä toisellakaan tuotantokaudella. Toisaalta niin kauan kun dialogin taso pysyy niin erinomaisena kuin se on tähän asti ollut, Game of Thronesin taipumus olla palkitsematta katsojaa perinteisten kaavojen mukaan ja sortumatta tarinankerronnallisiin kliseisiin on myös erittäin piristävää ja erilaista.
Yksi Game of Thronesin vahvuuksista on edelleen sen näyttävä ulkokuori: efektit, maisemat, puvustus, lavastus ja cinematografia ovat kaikki silmiä hivelevän kaunista katsottavaa. Sarja ei silti missään vaiheessa tunnu sisällöttömältä patsastelulta, vaan dialogi ja näyttelijät pääsevät useimmiten sarjan ulkoasun tasolle. Toisella tuotantokaudella konkarit Peter Dinklage ja Conleth Hill jatkoivat ykköskaudelta tuttua erinomaista työtä ja nuoremmista nimistä varsinkin Maisie Williams ja Alfie Allen nousivat tänä vuonna huikealle tasolle.
Toisesta tuotantokaudesta puhuttaessa on ehdottomasti nostettava esille kauden loppupuolella esitetty yhdeksäs jakso "Blackwater". Toisen tuotantokauden jännite huipentui tähän tunnelmaltaan erittäin intensiiviseen jaksoon, joka sarjan tyylille poikkeuksellisesti sijoittui vain yhden kaupungin tapahtumiin. Jättimäinen budjettibonus jaksoa varten, sarjan perustana toimineiden kirjojen kirjoittaneen George R.R. Martinin jaksokäsikirjoitus sekä ohjaajalegenda Neil Marshallin vierailu riittivät varmistamaan sen, että taistelukohtauksien vähyydestä ja pienuudesta valittaneet fanit saatiin hiljaiseksi, ainakin hetkeksi. Blackwateria seurannut kauden finaalijakso keskittyikin lähinnä seuraavan kauden pohjustamiseen ja onnistuikin siinä niin erinomaisesti, että uskon sarjan vain kasvattavan katsojalukuja seuraavalle tuotantokaudelleen.
Paras jakso: 2x09 "Blackwater"
Game of Thrones jatkoi toisella tuotantokaudellaan tuttua laadukasta linjaansa, joskaan missään vaiheessa aivan ensimmäisen vuoden tasolleen pääsemättä. Ei ole kuitenkaan kaukaa haettua väittää GoTia tämän hetken vaikutusvaltaisimmaksi sarjaksi, joka on ehdotonta pakkokatsottavaa kaikille, jotka pitävät televisiota kiinnostavana taidemuotona.
42/50
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti