Hell on Wheels 1. Tuotantokausi

American Movie Classic jatkaa HBO:n, FX:n ja Showtimen kiusaamista kaapelidraamojen kentällä ja katsojat kiittävät kun laadukas televisiotarjonta vain laajenee. Kaapelikanavan aiempien hittien The Walking Deadin, Mad Menin ja Breaking Badin aloittaman jonon jatkoksi pukattiin viimesyksynä ilmoille länkkärisarja Hell on Wheels.


Eletään Yhdysvaltojen verisen sisällissodan jälkimainingeissa. Ainut keino horisontaalisesti kahtia revityn yhteiskunnan parsimiseksi, on yhdistää itä ja länsi. Kunnianhimoinen hanke rakentaa rautatie itärannikolta mantereen länsirannalle tuo yhteen mm. säälimättömän bisnesmiehen, kostoa janoavan entisen konfederaattisoturin, juuri orjuudesta vapautetun opportunistin ja intiaanien toimesta ennenaikaisia leskivuosia viettävän Lontoolaisen hienostorouvan. Rautatien rakentaminen on likaista hommaa, eikä kädet pysy puhtaana työnjohtajillakaan, kun luovitaan läpi Intiaanien pyhien maiden ja petollisten rahoittajien viidakon.

Hell on Wheels on laadukkaasti toteutettu draamasarja. Visuaalinen ilme on mukavan kurainen ja musiikkivalinnat ovat kautta linjan olleet erinomaisia. Muutama näyttelijävalinta vaikutti aluksi hieman tökkivältä, mutta jaksojen edetessä roolit rupesivat istumaan paremmin ja paremmin. Hahmopuolellakin löytyy monenlaista, mutta ehdottomasti valovoimaisimmaksi nousi Christopher Heyerdalin "Swede" joka varasti kohtauksen kuin kohtauksen. Suurin ongelma löytyy ehkä sarjan keskeisimmästä hahmosta Cullen Bohannanista, josta ei vielä ainakaan ensimmäisellä tuotantokaudella löytynyt paljon kaivattua syvyyttä. Positiivista kuitenkin, ettei lähdetty tekemään mitään liian sankarimaista ja puhtoista päähahmoa. Pitkällä tähtäimellä voi hidas hahmonkehittäminen osoittautua myös hyväksi ratkaisuksi.

Välillä sarja sortuu liialliseen räjähtelyyn. Tuntuu että sarja ei luota tarpeeksi dialogin ja hahmojensa voimaan ja katsoja yritetään kosiskella mukaan ylimääräisen tuntuisilla tappelu- ja ammuskelukohtauksilla. Sarjaa ei voi olla vertaamatta samankaltaisessa miljöössä pyörineeseen erinomaiseen Deadwoodiin, jossa realismiavenyttävää toimintaa ei nähty laisinkaan. Deadwoodin mantteli on kuitenkin valtava, eikä minkään sarjan voi odottaa ensimmäisellä tuotantokaudella nostavan sitä kunnialla harteilleen. Miljöö ja tyyli kuitenkin tuo sarjan katsojalle välittömästi mielikuvan hieman laimennetusta Deadwoodista.

Paras jakso: 1x07 Revelations

Hell on Wheels on hyvää länkkäriajankuvausta sopivan rosoisilla hahmoilla ja tarinalla. Sarjojen terävimpää kärkeä ensimmäinen tuotantokausi ei vielä hätyyttele, mutta lyö perustan sarjalle, josta on vielä mahdollisuus kehittyä jotain muistamisen arvoista.

34/50